tiistai 1. joulukuuta 2015

ensimmäinen luukku

Kello on puoli kaksi.
Joulukuun ensimmäinen päivä. 

Aika on kummallinen käsite. Minuutti on 60 sekuntia. Yksi päivä on 24 tuntia. Vuodessa on 365 päivää. 
Silti tuntuu kuin vasta eilen olisin syönyt mansikkakakkua petiksen koulun aulassa kesäloman kunniaksi, tai hölkännyt Tšekistä tulleiden vaihto-oppilaiden perässä pitkin Petäjäveden teitä joista juuri oli sulanut lumet, tai kipittänyt avojaloin Ouran luotsiaseman kiviä pitkin. Istunut takkahuoneessa peiton sisässä syömässä keksejä, samaan aikaan kun tuli rätisi takassa ja lennätti kipinöitä lattialle niin että sain pelätä koko talon syttyvän tuleen. 
Tai palannut talvilomalta. Tai kiivennyt kuumotellen kivääritehtaan portaat ylös, miettien minkälainen vuosi tästä mahtaisi tulla - samanlaista tunteiden heittelyä kuin edellisvuosi, vai vihdoin tasaisen sotkuista kuin valkoinen vesiväri jota roiskin epähuomiossa tietokoneeni päälle sunnuntai-iltana?

Ja nyt avasin juuri kauniin joulukalenterini ensimmäisen luukun. Katselen ulos ikivanhan kynttelikköni takaa harmaan ruskeaa maisemaa. Tässäkö on se joulu? 



Viime yö meni paremman sanan puutteesa täysin persiilleen. Liikaa ajatuksia, liikaa suklaanhimoa ja totaalisesti liikaa minecraft- pelivideoita. Niinpä kummallisessa innostuksenpuuskassa aloin selvitellä vanhoja kuvakansioitani marraskuun ajalta - kuvia joita olin ottanut aivan liikaa ja joita en ollut jaksanut edes selata läpi. 
Ja nyt vihdoin tein sen, eeddspeaksin höpötellessä taustalla kaikesta oudosta. Kävin läpi kaikki kuvat, laitoin valmiiksi kaikki parhaat, ja tadaa! Nyt saatte ne kaikki ihasteltavaksenne. (Menin nukkumaan suunnilleen kahden aikaan.)

Valaisuharjoituksia. Lisää kuvia koulublogista ♥




Kuisma. Mahdollisesti yksi parhaista studiokuvista joita olen koskaan ottanut, en edes tiedä miksi.


Portfolion minimalismi- kuva. Saatan lähiakoina esitellä teille koko portfolioni, se oli aika kiva vaikka itse sanonkin.

- Anni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti